Skip to main content
videoiden-käsikirjoitus

Videon Käsikirjoitus

Videon käsikirjoitus, mitä sen tulisi sisältää? Kuvin ja äänin tehty tarina saattaa vaikuttaa katsojasta selkeältä ja yksinkertaiselta. Ensimmäistä käsikirjoitustaan suunnitteleva lähteekin usein epärealistisin odotuksin kirjoitusprosessiin. Lukeminen, radiokuunnelmien kuuntelu, elokuvien ja teatteriesitysten katsominen sekä draaman teorian opiskelu ovat tärkeitä apukeinoja matkalla käsikirjoittajan ammattiin. Tärkeintä on tarinan sisältö eli se, mitä tekijä haluaa vastaanottajilleen tarinansa avulla sanoa, eivätkä sen rakenteelliset osat.

Havainnoista Treatmenttiin

Käsikirjoitusprosessi alkaa jo ennen varsinaisen käsikirjoituksen tekemistä.

Havainto

  • Teemme jatkuvasti havaintoja ympäristöstämme ja niistä syntyy ideoita tarinaan.
  • Ympäristöä tulkitaan omista lähtökohdista – hyvä muistaa tulkinnassa.
  • Havainnon pohjalta voidaan rakentaa kysymysketjuja.

Idea

  • Idea on ajatus, joka syntyy havainnosta.
  • Idea on kyseessä, kun havainnon pohjalta on syntynyt vaikkapa ajatus siitä, että yksinhuoltajaäidit joutuvat koville, ja tästä aiheutuva paha olo siirtyy helposti lapsiin…

Teema

  • Kun idean pohjalta on rakentunut lause, joka sisältää mielipiteen…on syntynyt teema.
  • Yhteen tarinaan riittää yksi teema.
  • Teemasta voi löytää jo draamalle ominaista toimintaa.
  • Teemaan liittyy näin ollen päämäärä.
  • Jo teemavaiheessa täytyy miettiä, onko teema toiminnallinen ja onko siinä ylipäänsä draamallisen kehittelyn mahdollisuuksia.
  • Toisin sanoen löytyykö siitä esim. riittävän suuria ristiriitoja, tai ovatko panoksen tarpeeksi suuria, jotta vahvaa draamaa voi syntyä.
  • Teeman täytyy olla terävänä käsikirjoittajan mielessä.
  • Se on syy tarinan kertomiseen.
  • Ilman selkeää teemaa käsikirjoitus jää helposti latteaksi, eikä katsoja tiedä, mihin tarinassa pyritään.

Aihe

  • Aihe on jo konkreettinen käsite.
  • Se vastaa kysymykseen, mistä tarina kertoo?
  • Esim.”elokuva kertoo miehestä, joka haluaa pitää autonsa, mutta menettää henkensä”.
  • Esimerkkilauseessa on päähenkilö, tahdonsuunta ja suuri käänne.
  • Lisäksi se kertoo, että ilmeisesti päähenkilölle materialistiset arvot ovat tärkeitä.
  • Lause antaa myös mielikuvan elokuvan tyylilajista.
  • Tärkeintä on, että lause herättää lukijan tai kuulijan mielenkiinnon ja on selkeä.
  • Samalla se toimii kirjoittajalle ikään kuin alustavana synopsiksena.

Päälause

  • Kirjoittajan kannattaa kiteyttää aihe yhteen lauseeseen, maksimissaan kahteen. Tällöin hän tietää jo tarinansa perusrakenteen.
  • Päälause on kuitenkin perusta, jonka päälle voi rakentaa.
  • Aivan kuten talon rakennuksessa alkuvaiheessa ei voi lähteä suoraa päätä tekemään rakennuspiirrustusta, jos ei ole hahmottanut miltä talon tulisi suurpiirteiltään näyttää.

Synopsis

  • Tekijänoikeus syntyy (nimi ja päiväys)
  • Lyhyt, korkeintaan liuska (pitkä leffa 3-8)
  • Selkeä, kristallisoitu ohjelmaidea pelkistetysti esitettynä
  • Kuvaus siitä mitä, miksi ja miten ohjelmaa ollaan tekemässä
  • Oltava vakuuttava/ idean myyminen- usein synopsis on myös ohjelmaehdotus televisiolle
  • On myös käsikirjoittajan, työryhmän ja tuottajan työväline
  • Synopsiksen avulla tuottaja pystyy summittaisesti arvioimaan kustannukset, sen vaatiman ajan sekä resurssit
  • Siisti, selkeä ulkoasu
  • Kielellisesti ja sisällöllisesti hyvin muotoiltu: luettava ja ymmärrettävä
  • Kenelle tarkoitettu: tuottajalle, AVEKiin, sponsorille, työryhmälle, käsikirjoittajalle
  • Nimi/ työnimi, pituus, formaatti
  • Sisältö (aihe) ja tarkoitus
  • Muoto (rakenne)
  • Lähestymistapa, tyylilaji, näkökulma
  • Tavoitteet
  • Materiaali – haastattelut, arkistomaterialit…
  • Kohderyhmä
  • Miksi ohjelma on tärkeä tehdä
  • Dokumentti: oletetut tapahtumat, henkilöt, ristiriidat, tapahtumapaikat, muut oleelliset tiedot

Treatment

  1. Päälause, statement, työhypoteesi. Siis mitä haluat sanoa: pääasia.
  2. Aihe ja tarvittava taustatieto
  3. Mitä tapahtuu eli millaisia toiminnallisia kohtauksia tulee, mihin järjestykseen.
    Miten pääajatukseen sisältyvä juttunäissä ilmenee.
    Löytyisikö tähän metaforaa tai symbolimerkitystä jostain.
    Mikä on minkäkin kohtauksen merkitys.
    Millaisia ”avainkuvia” toivot saavasi…
  4. Päähenkilö(t)
    kuka (nimi, suhde muihin henkilöihin jne.), missä, mitä (mikä rooli, mikä tekee kiinnostavaksi, merkittäväksi, mitä tämä henkilö yrittää tehdä/saada
  5. Ristiriita
    Kuka haluaa mitä keneltä?
    Millaisia ristiriitoja päähenkilöt edustavat/ esim. eriäviä mielipiteitä tms.
    Kehittyykö asia ohjelman aikana johonkinsuuntaan/ tai paljastetaanko tietoja sellaisessa järjestyksessä että ikään kuin syntyy tunne ”kehittymisestä”/ muutoksesta?
    Tällaisia ristiriitatilanteita voi kehitellä.
  6. Rakennetta suunnitellessasi ota huomioon ainakin nämä.
    Miten aika kulkee?
    Miten ja missä vaiheessa mikin tärkeä tieto paljastetaan katsojalle.
    Mikä ja missä olisi kliimaksi, huippukohta, kriisi?
    Miten siihen kuljetaan ja mihin se johtaa.
    Mahdolliset haastattelut, miten sijoittuvat?
  7. Muoto ja tyyli
    Miten kuvataan ja leikataan – miten tyyli liittyy sisältöön.
    Valaisua?, kameran käsittely?, montaasi?, pitkät/lyhyet kuvat?

Käsikirjoituksen Muoto

  • Käsikirjoittaminen on luovaa työtä. Samalla se on hyvin formaatti eli muotosidonnaista.
  • Formaatilla tarkoitetaan käsikirjoituksen ulkoista muotoa.
  • Se auttaa niin lukijaa keskittymään olennaiseen eli sisältöön.
  • On olemassa perusformaatti, jonka yksityiskohdat vaihtelevat suuresti.
  • Lisäksi televisiokanavilla on omat, toisistaan poikkeavat formaatit.
  • Formaattiin kirjoitetaan vain harvoin poikkeustapauksissa kuvakokoja tai kameran liikkeitä, kuten kamera-ajoja tai nostoja.
  • Formaattiin kirjoittaminen on osoitus käsikirjoittajan ammattitaidosta eli hyvä osata!!!!
  • Ensisilmäyksellä tuottaja/rahoittaja näkee, onko kirjoittaja ammattitaitoinen vai ei.

Perusformaatti

  • Tätä formaattia käytetään pääsääntöisesti elokuvakäsikirjoituksissa.
  • Perusformaatissa yksi liuska vastaa keskimäärin yhtä minuuttia valmista elokuvaa.
  • Tämä on hyvin tärkeä asia, jotta käsikirjoitusta voidaan arvioida tuotannollisesti.
  • Esimerkiksi televisiokanavat joutuvat miettimään sopiiko elokuva pituudeltaan tietylle ohjelmapaikalle.
    • Perusformaattia voi kätevästi kirjoittaa esim Word ohjelmalla seuraavilla säädöillä:
    • Courier New – kirjaintyyppi
    • Kirjainkoko 12
    • Riviväli 1
    • Laidoista asetukset voivat olla ylä ja ala 2,5
    • Vasen ja oikea 2
    • Lisäksi Final Draft- ohjelma on kätevä myös käsikirjoittamiseen.

Kansilehti

  • Käsikirjoitus tarvitsee kansilehden.
  • Kansilehdessä on usein vain käsikirjoittajan nimi ja sitten suuremmalla kirjainkoolla käsikirjoituksen nimi.
  • Nämä sijaitsevat kansilehden keskivaiheilla sisennettynä.
  • Oikeaan alalaitaan voi laittaa vielä kirjoittajan yhteystiedot.

Henkilöluettelo

  • Kansilehden jälkeen henkilöluettelossa kerrotaan keskeisten henkilöiden nimet, ikä.
  • Heidät voidaan kuvailla lyhyesti tai kertoa vain heidän suhteensa toisiinsa.
  • Esimerkiksi: LAURA RANTANEN, 23-vuotias av-alan opiskelija. Kunnianhimoinen ja ahkera.
  • MIKKO, MIKKE, LEHMUSKALLIO, 24-vuotias muusikko. Kunnianhimoinen mutta laiska. Lauran poikaystävä.

Kohtausotsikko

  • Kohtaus koostuu erilaisista osista. Näitä osia ovat kohtausotsikko, parenteesi ja dialogi.
  • Kohtausotsikko puolestaan jakaantuu kolmeen eri osaan: EXT tai INT, paikka ja aika.

EXT JA INT

INT LAURAN KOTI/OLOHUONE PÄIVÄ
EXT LAURAN KOTI/PUUTARHA YÖ

INT on lyhennys interiööristä, joka tarkoittaa sisätilaa.
EXT eli exteriööri tarkoittaa ulkona tapahtuvia kohtauksia

Ulko- ja sisätila voidaan myös jakaa kohtausotsikkoon:

EXT/INT MAANTIE/LAURAN AUTO PÄIVÄ

Tämä kertoo, että kamera on ulkopuolella ja autossa olijoita kuvataan siis ulkoapäin.

INT/EXT LAURAN AUTO/MAANTIE PÄIVÄ

Kamera on sisällä ja kuvat ovat tiiviimpiä. Taustalla näkyy kuitenkin luonnollisesti maisema.

Paikka

  • INT ja/tai EXT – merkinnän jälkeen kerrotaan paikka.
  • Sana tai sanat ovat perusmuodossa, eli esimerkiksi -ssa, lla taivutuspäätteet tulevat selville INT/EXT – lyhenteistä.
  • Paikan ilmaisemisessa on oltava mahdollisimman selkeä.
  • Edellä mainituissa kohtausotsikkoesimerkeissä paikka on jaettu niin, että kerrotaan ensin paikka laajemmin, sitten tarkemmin.
  • Näin siis: INT LAURAN KOTI/OLOHUONE PÄIVÄ
  • Jos minkäänlaista erehdyksenvaaraa ei ole, voi otsikossa hieman oikaista: INT. LAURAN OLOHUONE PÄIVÄ
  • Joskus etenkin jos asunnossa siirtyillään huoneista toisiin, saattaa riittää pelkästään yksityiskohtainen paikan ilmaus: INT. KEITTIÖ PÄIVÄ
  • Näin tehtäessä kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Lukijan on oltava hyvin perillä siitä, kenen kodista milloinkin on kyse.
  • Pelkkä LAURAN ASUNTO on liian epäselvä, paitsi jos kyseessä on yksi huone, joka on esitelty jo aikaisemmin.

Aika

  • Viimeiseksi kohtausotsikossa kerrotaan vuorokauden aika.
  • Pääsääntö on, että vuorokausi jaetaan vain kahteen, päivään ja yöhön.
  • Yhtä usein kuitenkin näkee jakoa neljään: aamu, päivä, ilta ja yö.
  • Yöhön ja päivään jako ei ole kuitenkaan niin epäselvä kuin voisi luulla.
  • Jos esimerkiksi kohtausotsikossa on päivä, mutta halutaan kertoa, että on aamu, se voidaan tehdä yksinkertaisesti seuraavalla tavalla: EXT LAURAN ASUNTO/PUUTARHA PÄIVÄ Auringon ensisäteet tunkeutuvat puutarhaan pensasaidan lävitse.
  • Näin kohtausotsikon jälkeisessä lauseessa kerrotaan tarkempi vuorokauden aika sekä myös millainen KUVA on kyseessä.
  • Näin saadaan helposti kaksi tärkeää informaatioita heti kohtauksen alkuun.
  • Kohtausotsikon kolme tärkeää informaatiota jaetaan joko kuten esimerkeissä, eli neljä tyhjää välilyöntiä ja tieto tai sitten pisteitä seuraavalla tavalla: INT. LAURAN ASUNTO/OLOHUONE. PÄIVÄ
  • Kohtausnumerot voidaan laittaa jo ensimmäistä versiota kirjoitettaessa tai vasta jälkikäteen kun käsikirjoitusta on muokattu lähelle lopullista versiota: 1. INT KEITTIÖ PÄIVÄ
  • Käytännöllisempää on jättää numerointi viimeiseen versioon tai versioon, jonka lähettää eteenpäin luettavaksi.

Paranteesi

  • Heti kohtausotsikon alle, yhden tyhjän rivivälin jälkeen
  • Paranteesissa kerrotaan toiminta ja kuvaillaan lyhyesti ensimmäistä kertaa näkyvän paikan lavastusta.
  • Esiteltäessä henkilö kuvaillaan lyhyesti tämän ulkomuotoa, vaatetusta, liikkumista tai muuta vastaavaa.
  • Kun henkilö esiintyy ensimmäisen kerran tarinassa, hänen nimensä kirjoitetaan isoin kirjaimin, ja nimen perään laitetaan sulkuihin hänen ikänsä: LAURA (23).
  • Kohtausta ei saa koskaan aloittaa dialogilla!
  • Tällöin lukija ei tiedä mitä nähdään.
  • Yksi vaikeimmista asioista käsikirjoittamisessa on onkin kuvina ajatteleminen.
  • Sen sijaan poikkeustapauksessa kohtauksen voi lopettaa dialogiin.
  • Näin voi menetellä esimerkiksi, jos tarkoitus on, että viimeinen kuva on viimeisen lauseen sanojen kasvot.
  • Pääsääntö kuitenkin on, että kohtaus loppuu paranteesiin.
  • Paranteesiin kirjoitetaan voimakkaimmat äänet isoin kirjaimin.
  • Paranteesissa ilmaistu toiminta ja/tai lyhyt kuvailu rytmittää puhetta ja pitää kohtauksen dynaamisena.

Dialogi

  • Pitkiä monologeja on vältettävä dialogissa.
  • Dialogi kirjoitetaan sisennettynä.
  • Dialogi ja paranteesi erotetaan toisistaan yhdellä tyhjällä rivillä.
  • Puhuva henkilö kirjoitetaan isolla:

LAURA
Puhuja ja varsinainen dialogi sisennetään
eri kohdista, ja sisennys tehdään myös sivun
oikeanpuoleisesta marginaalista.

Puhujan perään voi lisätä erilaisia määreitä:

LAURA (V.O)
(V.O) tarkoittaa ”Voice overia”. Tällöin henkilö ei ole
kohtauksen tilassa eikä hän näy kuvassa. Vain hänen
äänensä kuuluu.

MIKKE (O.S)
(O.S) on taas lyhennys sanoista ”off-screen”. Se tarkoittaa,
että puhuja on kohtausotsikon määrittelemässä tilassa, mutta että häntä ei näy kyseissä kuvassa.

LAURA
(puhelimeen)

Vähäpätöisemmät huomiot laitetaan puhujan alle ja pienellä kirjoitettuna.

MIKKE

(kyllästyneesti)
Näyttelijäohjeet merkitään samoin. Näitä näyttelijänohjeita pitäisi elokuvakäsikirjoituksessa välttää. Näyttelijöiden tunnetilan tulisi ilmetä kohtauksesta muutenkin ja toiminnan kautta. Sen sijaan esim. jatkuvajuonisissa televisiosarjoissa näyttelijäohjeiden käyttäminen on suotavaa. Näyttelijä saattaa joutua näyttelemään tuotannollisista syistä jopa eri jaksojen kohtauksia peräkkäin.

LAURA
Turpa kiinni!
Jos käytetään huutomerkkiä, ei huutaen – ohjetta tarvitse enää laittaa sulkuihin:

LAURA
(huutaen)
Toisin sanoen samaa ohjetta ei saa antaa kahteen kertaan.

Esimerkkikohtaus

INT LAURAN ASUNTO/OLOHUONE PÄIVÄ

Vaalea ja sirorakenteinen LAURA (23) istuu nojatuolissa pyyhe hiuksissaan ja lukee. Hänellä on yllään paita ja toppi.

MIKKE (24) istuu sohvalla ja pyörittelee kaljatölkkiä käsissään. Mikellä on polvista revenneet farkut ja lyhyet tummat hiukset.

MIKKE
Eiks me voitais mennä kuitenkin?

Laura lakkaa lukemasta ja lähtee kohti keittiötä.

LAURA
Mua ei kyllä huvita.

MIKKE
Se olis mulle tärkeetä.

Mikke katsoo Lauran perään, joka menee keittiöön.

LAURA (O.S)
Mä en kestä kun sä kerjäät!

Mikke juo oluensa loppuun hanakoin kulauksin ja ISKEE PULLON pöytään.

MIKKE
En mäkään!

Mikke ampaisee eteiseen ja saman tien ulos. Hän PAUKAUTTAA ULKO-OVEN perässään kiinni.
Laura tulee keittiöstä ja lysähtää nojatuoliin. Hän koukistaa polvet rintaansa ja painaa päänsä polvien väliin.

Hyvä muistaa, että formaatti on alisteinen sisällölle!!!

Opiskelijatöissä hyvä muistaa:

1. Pidä tarina yksinkertaisena
2. Älä kirjoita käsikirjoitukseen liian monia kuvauspaikkoja
3. Pidä tapahtumapaikat koulusi lähellä. Pitkiä siirtymiä vaikea järj.
4. Kirjoita kohtauksia, joissa ei tarvita spektaakkelimaista valaisua.
5. Keskity ihmisiin ja heidän välisiin suhteisiin, ja vältä räjähdyksiä, tulipaloja, tulitaisteluita, takaa-ajoja
6. Sijoita tarina nykyhetkeen. Epookki ja scifi ovat kalliita.
7. Vältä turha kikkailu
8. Älä paisuta tarinaa keinotekoisesti
9. Älä ripottele tarinaasi eri vuodenaikoihin
10. Muista että työryhmä voi olla kokematonta
11. Kirjoita tarinaan eläimiä ja lapsia vain jos on pakko
12. Muista ryhmätyöskentelyn jalo taito – älä arvostele ryhmää muiden kuullen.

Käsikirjoitus sanasto

AIHE – tarinan juoni tiivistettynä 1-2 lauseeseen
ALATEKSTI – tarinan henkilöt sanovat muuta, kuin mitä ajattelevat tai tuntevat
ALLEGORIA – vertauskuva
ANAGNORISIS – tunnistaminen, outo havaitaan tutuksi
ANALYYTTINEN – erittelevä, jaotteleva, jäsentelevä
ANTAGONISTI – päähenkilön vastustaja
ARKKITYYPPI – uskontoina, myytteinä, taruina yms. ilmenevät yleisinhimilliset henkiset peruskaavat, heijastaa ihmismielen eri piirteitä, arkkityyppien avulla ihminen käsittelee minuutensa eri puolia; draamassa arkkityyppejä voi käyttää henkilöhahmojen luomiseen.
BACKSTORY – henkilön tausta
CLIFFHANGER – Koukku, joka saa katsojan odottamaan tarinan jatkoa
DIALOGI – kahden henkilön välinen vuoropuhelu
DRAAMA – näytelmä; eleillä, ilmeillä ja puheella ilmaiseva taidemuoto; kuv. voimakkaasti vaikuttava, järkyttävä tapahtuma, tragedia.
DRAMATURGIA – oppi draaman rakenteesta, vaikutuksesta ja muodosta
EEPPINEN TEOS – kertova, laajamittainen teos
EKSPOSITIO – tilanteen, henkilön tms. esittely ja paljastaminen
EPOOKKI – aikakausi; tarina, joka sitoutuu menneisyyteen
ETUUNTUMA – tarinan tapahtumaketjusta tulevaisuuteen sijoittuva näytös, jakso tai kohtaus, rikkoo tarinan kronologisen etenemisen
FEMME FATALE – kohtalokas nainen
FILM NOIR – synkkäsävyinen rikoselokuva, petoksen lajityyppi
GENRE – lajityyppi
HAMARTIA – erehdyksestä tai tietämättömyydestä johtuva virhetoiminta
HOMME FATALE – kohtalokas mies
JAKSO – sarja perättäisiä kohtauksia, joita yhdistää yhtenäinen idea
KATHARSIS – draaman synnyttämä tunteiden puhdistuminen
KLIIMAKSI – tarinan huippukohta
KOHTAUS – samassa ajassa ja paikassa tapahtuva toiminta
KRONOLOGINEN – aikajärjestyksessä etenevä
MONOLOGI – yksinpuhelu
NÄYTÖS – draaman suurin rakenteellinen osa, koostuu kohtauksista ja muodostaa kokonaisuuden
OFF-SCREEN (O.S) – käsikirjoitukseen merkittävä ilmaus kertoo, että puhuja on kohtausotsikon määrittelemässä tilassa, mutta häntä ei näy kyseisessä kuvassa
PARANTEESI – käsikirjoituksen osat, joissa kuvaillaan toimintaa, henkilöiden ulkomuotoa jne.
PERIPETIA – suuri käänne; toiminnan suunta kääntyy ns. vastakkaiseksi, aiheuttaa siirtymän näytöksestä toiseen
POINT OF NO RETURN – tarinan kohta, josta ei ole paluuta entiseen, esim. sankari ei voi enää jättää seikkailua kesken ilman dramaattisia seurauksia
PROTAGONISTI – päähenkilö
SYNOPSIS – tiivistelmä, käsikirjoituksen lyhyt versio
TEEMA – perusidea, väittämä, näkemys maailmasta, jonka käsikirjoittaja haluaa välittää katsojalle
TREATMENT – käsikirjoituksen yksityiskohtainen, proosamuotoinen versio, joka sisältää kaikki kohtaukset ilman dialogia; tehdään usein synopsiksen jälkeen ennen varsinaista käsikirjoittamista
VOICE-OVER (V.O) – käsikirjoitukseen merkittävä ilmaus kertoo, että puhuja ei ole kohtauksen määrittelemässä tilassa eikä häntä näy kuvassa